1. Tiedon kerääminen
2. Turvavalaistuksen toiminta-ajan valinta
3. Turvavalaistuksen toimintatavan valinta
4. Valaisimien sijoittaminen ja valinta

---

1. Tiedon kerääminen

Ensimmäinen vaihe turvavalaistuksen suunnittelussa on tarvittavan tiedon kerääminen ko. kohteesta.

Tähän tulisi sisältyä standardien vaatimukset, todennäköiset toiminnalliset vaatimukset ja asiakkaan toivomukset ja usein myös konsultointi pelastusviranomaisten ja kiinteistön käyttäjien kanssa.

Ennen yksityiskohtaisen suunnittelutyön aloittamista tarvitaan piirustukset, joista selviää eri alueiden käyttötarkoitus, kaikkien olevien tai ehdotettujen poistumisteiden sijainti, palohälytyspainikkeiden ja palotorjuntakalustojen sijainti, ensiapupisteiden sijainti sekä kaikki rakenteelliset esteet poistumistiellä.

Hissit ja liukuportaat eivät ole osana poistumistietä, mutta tarvitsevat turvavalaistuksen.

Hissien turvallisuusmääräykset ovat standardissa EN 81-1. 
(prEN 50 172. Kohta 5.7.2)

Liukuportaat ja rampit tulee merkitä ja valaista kuten se olisi poistumistie.
(prEN 50 172. Kohta 5.7.3)

Pukeutumis-, pesu- ja WC-tilat, jotka ovat > 8 m² tai ovat tarkoitettu vammaisille tulee käsitellä antipaniikkialueina. 
(prEN 50 172. Kohta 5.7.4)

Generaattori-, kone-, valvonta- ja keskushuoneet tulee myös käsitellä antipaniikkialueina. 
(prEN 50 172. Kohta 5.7.5)

Näihin tiloihin on suositeltavaa asentaa myös siirrettävä turvavalaisin käytettäväksi korjaustöiden aikana.

Parkkihallien ja monikerroksisien parkkialueiden jalankulkureitit tulee käsitellä, kuin mitkä tahansa poistumistiet. 
(pr EN 50 172. Kohta 5.7.6)

Tarkistettavat yksityiskohdat

Vaatimusten selvittämiseksi tarkista seuraavat kohdat:

1. Turvavalaistuksen toiminta-aika
2. Valaisimien toimintatapa
3. Varmistu poistumisteistä
4. Varmista avoimet alueet
5. Varmista vaaralliset alueet (high risk areas)
6. Varmista palohälytyspainikkeiden sijainti
7. Varmista palotorjuntakaluston sijainti
8. Varmista palo- ja muiden turvakilpien sijainti
9. Tutki mahdolliset vaarakohdat poistumistiellä
10. Varmistu mahdollisen ulos tulevan poistumistievalaistuksen tarpeesta
11. Paikallista hissit
12. Paikallista liukuportaat
13. Paikallista WC-tilat yli 8 m² ja invalidikäymälät
14. Paikallista konehuoneet
15. Paikallista katetut paikoitusalueet
16. Tutki mahdollinen varavalaistuksentarve
17. Varmista paloturvalliset alueet mahdollisia keskusakustojärjestelmän keskuksia varten

---

2. Turvavalaistuksen toiminta-ajan valinta

Toiminta-ajan mukaan turvavalaisimet (SFS-EN 60 598-2-22) ja turvavalokeskukset (SFS-EN50 171) jaetaan

• yli 1 h – järjestelmiin
• yli 3 h – järjestelmiin

Toiminta-aika on aina oltava vähintään 1 h.

Pidennetty toiminta-aika määräytyy seuraavasti:

1. Kiinteistöissä, joita ei evakuoida syöttöhäiriön sattuessa on toiminta-aika oltava vähintään 3 h.
   (prEN 50 172. Kohta 5.9.3)
2. Kiinteistöissä, jotka ovat korkeampia kuin 10 kerrosta on toiminta-aika oltava vähintään 3 h.
3. Maanalaisissa kerroksissa ja niiden poistumiteillä on toiminta-ajan oltava vähintään 3 h.
4. Kiinteistöissä, joissa on useammanlaista toimintaa, määräytyy koko kiinteistön toiminta-aika sen 
   toiminnan mukaan, joka edellyttää pisintä toiminta-aikaa.
5. Vaarallisella alueella on toiminta-ajan oltava vähintään niin pitkä kuin vaara on olemassa henkilöille

Toiminta-ajan tulee vastata kansallista lainsäädäntöä. Koska tällaista ei ole, on suositeltavaa käyttää Euroopassa yleisesti käytettyjä ohjeita, jotka ovat kohdat 2-4. Nämä ohjeet perustuvat standardiehdotukseen prEN 50 172, joulukuu 1996.

Kun huomioidaan lyhimmälle toiminta-ajalle asetettu ehto välittömästä evakuoinnista syöttöhäiriön sattuessa ja muut toiminta-aikaa rajaavat ehdot, jää 1h:n järjestelmien käyttöalue hyvin suppeaksi. Toisaalta 3h:n ja 1h:n yksikköturvavalaisimien hintaero on vain n. 10% ja keskusakustojärjestelmien vastaavasti tätäkin pienempi on turvallista rakentaa turvavalaistus tämän ankaramman vaatimuksen mukaisesti, jolloin ei rajoiteta esimerkiksi kiinteistön jonkun osan käyttötarkoituksen muutosta. Käytäntö on muotoutunutkin tällaiseksi maissa, joissa vastaavat normit ovat olleet jo voimassa. 3h- valaisimet ovat niissä selvästi yleisimpiä.

---

3. Turvavalaisimien toimintatavan valinta

Opasvalaisimet ovat Suomessa jatkuvatoimisia. 
(Valtioneuvoston päätös n: 976)

Turvavalaistus on yleensä aina ajoittain toimivaa eli turvavalo syttyy normaalin valaistuksen syöttöhäiriöstä.

Toimintatavan tulee vastata kansallista lainsäädäntöä.

Taulukossa 2 esitetään turvavalaisimen toimintatavat ja niiden yleisimmät käyttöalueet.

Merkki	Käyttökohde	Valaisimen kytkentä	Normaalitila		Syöttöhäiriö
			Kytkin auki	Kytkin kiinni
M Opasvalaisin	Opasvalaistus Valaisinta ei voi kytkeä pois
M Turvavalaisin	Turvavalaistus Valaisin voidaan kytkeä osaksi yleisvalaistusta
N/M Turvavalaisin	Turvavalaistus Toimii vain syöttöhäiriön aikana
S/M Turvavalaisin	Turvavalaistus / Yleisvalaistus Myös turvavalo toimii yleisvalona
S/NM	Turvavalaistus / Yleisvalaistus Turvavalo toimii vain syöttöhäiriön aikana

---

4. Valaisimien sijoittaminen ja valinta

Turvavalaistuksen suunnittelu on parasta aloittaa sijoittamalla ensin valaisimet paikoilleen ja valitsemalla valaisin mallit. Useimmat turvavalaisinmallit ovat saatavissa niin yksikköturvavalaisimina kuin keskusakustovalaisimina.

Eri järjestelmissä on saman valaisimen suurin valaisimien välinen etäisyys, jolla vaatimukset toteutuu, noin 10% tarkkuudella sama. Valaisintyypistä riippuen 3 – 4 kertaa asennuskorkeus.

Kuva 6.

Valaisimia valittaessa ja sijoitettaessa on syytä muistaa, että usea pienempi valaisin antaa paremman opastuksen ja käyttövarmuuden kuin harvemmassa oleva iso valaisin. Normaalihuonekorkeuksissa edullisinta on käyttää valaisimia, joiden turvavalovirta on 100 – 200 lm.

Valaisimien sijoittelu kannattaa aloittaa sijoittamalla ensiksi paikoilleen opasvalaisimet. Kuvassa 7 on esimerkki opasvalaisimien sijoituksesta.

Kuva 7.

On syytä huomioida, että useimmat alavalolla varustetut opasvalaisimet, joissa käytetään pienoisloistelamppua, antavat turvavalaistuksen vaatiman valaistuksen lähialueelle. Tämä valo kannattaa huomioida turvavalaistusta mitoitettaessa. SFS-EN 1838, kohta 4.1 mainitsee ne kohdat, joiden läheisyyteen turvavalaisin tulee sijoittaa (kts. kuva 8). Nämä ovat yleensä samoja, joiden läheisyyteen tulee poistumisopaste. Kun käytetään riittävän alavalon omaavia opasvalaisimia ei erillistä turvavalaisinta alueen läheisyyteen tarvita.

Kuva 8. Esimerkki opasvalon hyödyntämisestä poistumistievalaistuksessa.

a) opasvalaisimessa on alasvalo		b) opasvalaisimessa ei ole alasvaloa

Alavalon värintoistoindeksin tulee olla parempi kuin Ra 40.

Opasvalaisimien valinnassa tulee huomioida, että opassymbolin korkeus suhteessa suurimpaan havainnoimisetäisyyteen, josta opasvalaisin tulisi näkyä on vaatimuksen mukainen. Opassymbolin korkeuden tulee kuitenkin olla riittävä, että myös huonon näkökyvyn omaava henkilö pystyy havaitsemaan sen viestisisällön.

Valittaessa opasvalaisinta on myös huomioitava ympäristön valaistus ja taustan kirkkaus. Mitä suurempi on ympäristön valaistus, sitä korkeampi tulee olla opassymbolin valotiheys, että se erottuisi kirkasta taustaa vasten varsinkin jos tilaan keräytyy savua.

Riittävällä tarkkuudella taustan luminanssi saadaan kaavasta:
Taustan luminanssi = vertikaalivalaistus valaisimen kohdalla x seinän heijastussuhde / π.

Kirjoittajan mielestä opasvalaisimen luminanssin tulisi olla suurempi kuin1,5 x taustan luminanssi.

Taulukossa 3 on esitetty edellisen perusteella lasketut suurimmat verikaalivalaistukset, joilla tyypilliset markkinoilla olevat opasvalaisimet ovat selvästi havaittavissa. Opasvalaisimien luminanssit perustuvat kirjoittajan tekemien mittausten keskiarvoihin. Tyyppikohtaiset luminanssit on saatavissa valaisinvalmistajalta.

Opasvalaisin tyyppi		Taustan heijastussuhde		Suurin havaintoetäisyys
	0,7	0,5	0,3
Ledeillä reunasta valaistu opaskilpi	Ev < 25 lx	Ev < 35 lx	Ev < 60 lx	< 20 m
Ledeillä takaa valaistu opaskilpi	Ev < 70 lx	Ev < 100 lx	Ev < 160 lx	200 x symbolin korkeus
T5 loistelampulla reunasta valaistu opaskilpi	Ev < 80 lx	Ev < 110 lx	Ev < 180 lx	200 x symbolin korkeus
T5 loistelampulla takaa valaistu opaskilpi	Ev < 1000 lx	Ev < 1400 lx	Ev < 2300lx	200 x symbolin korkeus
TC-SE loistelamppu takaa valaistu opaskilpi	Ev < 2000 lx	Ev < 2800 lx	Ev < 4600 lx	200 x symbolin korkeus

Taulukko 3

Valkoisten ledien hinnat ovat olleet korkeat ja niiden valotehokkuus alhainen verrattuna pienoisloistelamppuun. Kustannussyistä on ledien lukumäärä rajattu minimiin ja siksi led-opasvalaisimien luminanssi on alhainen ja valaisin soveltuu tiloihin, joissa yleisvalaistus on alhainen. Ledien hinnat ovat viimeaikoina olleet voimakkaassa laskussa samalla, kun niiden valotehokkuus on selvästi kasvanut, minkä vuoksi voidaan odottaa, että myös led-opasvalaisimien luminanssit kohoavat ja niiden käyttöalue laajenee.

Kuvissa 9, 10, 11 ja 12 on esimerkkejä opasvalaisimien sijoituksesta.

Kuva 9. Poistumistiellä olevat, ulosjohtavat ovet merkitään oven yläpuolelle sijoitetulla opasteella.				Kuva 10. Käytävän sivusta ulos johtava ovi merkitään kohtisuoraan seinää vastaan asennettavalla opasteella.
Kuva 11.
Tuulikaapissa ei tarvita poistumisopastetta, jos ovissa ei ole erehtymisen mahdollisuutta
Tuulikaapissa, jossa on mahdollisuus erehtyä, tulee käyttää poistumisopastetta. Tällöin on käytettävä opasvalaisinta, joka antaa myös lattiatasolle tarvittavan turvavalaistuksen.
Kuva 12. Rakennuksissa, joissa on useita maanalaisia kerroksia tai mahdollisuus erehtyä maanpinnan sijainnista, merkitään poistumisopastein ne kerrokset, joissa erehtymismahdollisuus on. Muuten porraskäytävässä alas johtavaa reittiä ei merkitä.

Kun opasvalaisimet on sijoitettu, on seuraava vaihe sijoittaa turvavalaisimet kattamaan alueet, jotka on erikseen huomioitava tai joita ei ole huomioitu opasvalaisimen alavalolla. Esimerkki kuvassa 7.

Yksi tällainen erikseen huomioitava alue on ulkotila, minne viimeinen poistumisovi johtaa. Täällä valaistus tulee olla vähintään yhtä suuri kuin oven sisäpuolella. (prEN 50 172. Kohta 5.7.1) 
Yleisesti tällaiseksi valaistukseksi hyväksytään valo, joka saadaan täysin ko. kiinteistöstä erillään olevasta lähteestä, esimerkiksi kunnallisesta katuvalaistuksesta.

Kun nämä erikseen huomioitavat alueet on hoidettu, tarkistetaan valaisinvalmistajan antamien tietojen (etäisyystaulukko tai isoluksikäyrästö) perusteella mahdollinen lisävalaisimien tarve. Esimerkki poistumistievalaisimista valmistajan antamista tiedoista kuvassa 13. Valaisinvalmistajan ilmoittamissa turvavalaisimen valaistusarvoissa tulisi olla huomioitu standardin SFS-EN 60 598-2-22 vaatimusten mukaiset valaisimen ja akun vanhenemisesta sekä lampunvalovirran vaihtelusta johtuvat alenemakertoimet.

Kuva 13

Usein halutaan turvavalaisin muodostaa yleisvalaisimesta, joka toimisi joko
ajoittain toimivana turvavalaisimena tai osana yleisvalaistusta, joka syöttöhäiriöstä siirtyy toimimaan turvavalona.

Valaisimen muutos voidaan tehdä sijoittamalla turvavalon tarvitsemat komponentit valaisimeen tai erilliseen turvavaloyksikköön.

Myös tällaisen valaisimen tulee olla standardin SFS-EN 60 598-2-22 mukainen.

Tämä edellyttää, että valaisin on EN 60 598-1 mukainen ja että se on F-luokkaa ja sen ulkoiset muoviosat on tehty aineesta, joka kestää 850 ^oC kuumalankakokeen sekä, että valaisin toimii tyydyttävästi 70 ^oC lämpötilassa. Kuumalankakokeen kestävyys yleensä toteutuu, jos valaisimen sulkumuovi on tehty polykarbonaatista, jonka paksuus > 1,6 mm ja mahdolliset runko ja päädyt joko polykarbonaatista, ABS- muovista tai polyesterimuovista.

Kun turvavalokomponentit halutaan sijoittaa valaisimeen on varmistuttava, että valaisin ei lämpene niin, että se ei enää toimi turvavalaisimelta edellytetyllä tavalla. Yleisesti ottaen tämä tarkoittaa, että jos valaisimen sisälämpötila on >20 ^oC suurempi kuin ympäristölämpötila ei valaisimeen voida sijoittaa turvavalon tarvitsemia komponentteja, vaan on käytettävä erillistä turvavaloyksikköä.

Kuvat 14 , 15 ja 16 esittää tyypillistä yksikköturvavalaisimen kytkentöjä.

Kuva 14. Jatkuvatoiminen valaisin, konventionaalinen kuristin
Kuva 15 Ajoittain toimiva valaisin, konventionaalinen kuristin
Kuva 16. Jatkuvatoiminen valaisin, säädettävä elektroninen kuristin

Kuva 17 esittää kuinka yleisvalaisin voidaan kytkeä toimimaan 24V-keskusakustojärjestelmässä.

Kuva 18 24V keskusakustojärjestelmään liitettävä jatkuvatoiminen 230V valaisin

Valaistuksen laskennassa lampun turvavalovirta saadaan kertomalla lampun nimellisvalovirta luvulla 0,875, joka huomioi lampun valovirransallitun poikkeaman nimellisarvosta.

Yksikkövalaisimen lampun valovirta kerrotaan edelleen valmistajan ilmoittamalla turvavaloyksikön BLF:llä.

Keskusakustojärjestelmässä on standardin SFS-EN 60 598-2-22, kohta 22.16.1 mukaan lisäksi huomioitava

• akuston vanhenemisesta johtuva valovirran alenemakerroin 0,85
• ryhmäjohdon jännitehäviöstä johtuva valovirran alenemakerroin 0,9.

Jatkuvatoimisten valaisimien lampun käytöstä johtuva valovirran alenemakerroin on 0,8.

Kaikki oheiset kertoimet koskevat loistelamppuvalaisimia.

Laskentaohjelmassa , joka huomioi katto-, seinä- ja lattiapintojen heijastuksen, tulee heijastuskertoimien arvoina käyttää nollaa, koska vain suora valo huomioidaan.

Valaistuksen tasaisuusvaade, 40/1, täytyy toteutua.

Mikäli antipaniikkialueella halutaan käyttää valaisinta, josta on tiedossa vain hyötysuhde tai valaisimen antama valovirta, saadaan valaisimen turvavalovirta edellä esitetyillä kertoimilla. Tarvittava valaisimien lukumäärä saadaan laskemalla 5 lm neliömetrille.

Tasaisuusvaade katsotaan toteutuvan, kun valaisinväli < 4 x asennuskorkeus.

1. Yleistä
2. Järjestelmän valintaan vaikuttavat tekijät

---

1. Yleistä

Käytännössä valinta joudutaan tekemään yksikköturvavalaisimen, 24V- keskusakustojärjestelmän tai 230V-keskusakustojärjestelmän välillä. Kysymykseen voi tulla myös näiden yhdistelmä esimerkiksi siten, että opasvalaisimet on liitetty keskusakustoon ja varsinaiset turvavalaisimet ovat yksikkövalaisimia.

Yksikköturvavalaisinjärjestelmä käsittää valaisimia, joissa on oma akku, latausjärjestelmä ja syötönvaihtopiiri.

Järjestelmään liittyy myös turvavaloyksiköt, joiden avulla normaali yleisvalaisin saadaan toimimaan turvavalaisimena syöttöhäiriön sattuessa.

Keskusakustojärjestelmä käsittää turvavalokeskuksia, joissa on akusto, latausjärjestelmä ja syötönvaihtopiiri ja jotka syöttävät keskusakustovalaisimille tasa- tai vaihtojännitettä. Standardi SFS-EN 50 171 jakaa keskukset kahteen päätyyppiin; rinnakkais- eli standby- keskuksiin ja syötönsiirto- eli changeover-keskuksiin.

Standby-keskuksissa on akut kytkettynä jatkuvasti ja syöttöhäiriön sattuessa ei syötönsiirrosta aiheutuvaa viivettä ole. Tällaisen keskuksen käyttö voi olla välttämätöntä eräillä riskialtteilla alueilla mm. kun kyseessä on nopea ja vaarallinen urheilu.

Kuvassa 18 on tyypillisen Standby-keskuksen kaavio.

Changeover-keskuksissa turvavalaisimien syöttö kytkeytyy automaattisesti verkosta akuille. Tämä kytkentäaika tulee olla < 0,5s. 
(SFS-EN 50171. Kohta 4.1)

Kuvassa 19 on tyypillisen Changeover-keskuksen kaavio.

Keskukset jaetaan kahteen teholuokkaan; matalatehoiset keskukset (LPS) ja ilman tehorajoitusta olevat keskukset (CPS). 
(SFS-EN 50 171.Kohta 3.19 ja 3.20)

LPS-keskuksiin kuuluvat keskukset, joiden antama teho on

• alle 1500 W 1 tunnin toiminta-ajalla tai
• alle 500 W 3 tunnin toiminta-ajalla

Standardin mukaiset akkujen elinikävaatimukset ovat:

• LPS-keskuksille yli 5 vuotta
• CPS-keskuksille yli 10 vuotta

(SFS-EN 50 171. Kohta 6.12.2)

Autojen lyijyakkujen käyttö ei ole sallittu. 
(SFS-EN 50 171. Kohta 6.12.3)

---

2. Järjestelmän valintaan vaikuttavat tekijät

Tehtäessä valintaa eri turvavalojärjestelmien välillä tulisi huomioida seuraavat järjestelmän toimivuuteen ja kustannuksiin vaikuttavat seikat:

• valaistusteknisten vaatimusten ja toiminta-ajan toteutuminen
• järjestelmän toimintavarmuus
• järjestelmän myöhempi laajentaminen ja muunneltavuus
• valaisimien hankintakustannukset
• kaapelointikustannukset
• turvavalokeskusten hankintakustannukset
• valaistusryhmien jännitevalvontalaitteet

a) Valaistusteknisten vaatimusten ja toiminta-ajan toteutuminen

Poistumisteille vaadittava valaistustaso on niin alhainen, että se on helposti toteutettavissa niin yksikköturvavalaisimilla kuin keskusakustovalaisimilla ympäristön lämpötilan ollessa enintään 25 ^oC. Mikäli ympäristön lämpötila on tätä korkeampi, on keskusakustovalaisin sopivampi ratkai-su ja nimenomaan 230V-järjestelmä.

Riskialueilla tulee turvavalaistustaso saavuttaa 0,5 sekunnissa syöttöhäiriöstä. Tämä voidaan kohtuullisesti saavuttaa vain jatkuvatoimisilla turvavalaisimilla, joissa lamppu on kytketty palamaan aloitettaessa riskialtis tehtävä.

Riskialueiden valaistustaso, joka on oltava vähintään 10% normaalivalaistuksesta on helposti niin korkea, että se voidaan toteuttaa vain 230V:n valaisimilla, mikäli kyseessä on laajempi alue.

Varavalaistuksen vaatima valaistustaso ja toiminta-aika ovat yleensä sitä luokkaa, että se voidaan mielekkäästi toteuttaa vain 230V:n agregaatilla.

b) Järjestelmän toimintavarmuus

Yksikköturvavalaistuksen suurin etu on sen toimintavarmuus. Toimiessaan omalla virtalähteellä se on täysin riippumaton valaisimen ulkopuolisista asennuksista toisin kuin keskusakustovalaisimet.

Keskusakustojärjestelmän suurin heikkous on, että vika turvavalokeskuksessa pimentää kaikki ko. keskukseen liitetyt valaisimet ja esimerkiksi kaapelivika pimentää kaikki ko. ryhmään kuuluvat valaisimet.

c) Järjestelmän laajennettavuus ja
muunneltavuus

Tilan laajennus, käyttötarkoituksen muuttuminen tai pelkästään lay-outin muuttuminen aiheuttavat yleensä muutoksia myös poistumisteiden järjestelyssä ja niiden turvavalaistuksessa.

Yksikköturvavalaisimen siirtäminen ja uusien lisääminen on helppoa.

Keskusakustovalaisimen siirto edellyttää myös kaapeloinnin siirtoa tai laajennusta, jolloin on huomioitava muutokset jännitehäviössä.

Valaisimien lisäämistä rajoittaa myös turvavalokeskuksen ko. ryhmä.

d) Valaisimien hankintakustannukset

Yksikköturvavalaisimet ovat noin 50% kalliimpia kuin vastaavat keskusakustovalaisimet. Nettohinnoissa tämä merkitsee 250 – 400 mk.

Summa vastaa suunnilleen sitä, minkä verran keskusakustovalaisimen kaapelointi tulee valaisinta kohden kalliimmaksi.

e) Kaapelointikustannukset

Yksikköturvavalaisin voidaan johdottaa MMJ:llä tai ML:llä lähimmästä pisteestä, josta saadaan ko. tilan valaisinryhmä ennen valaistusta ohjaavaa kytkintä.

Keskusakustovalaisimet joudutaan yleensä johdottamaan palonkestävällä kaapelilla (FRHF) .

Valaisimet joudutaan johdottamaan turvavalokeskukselta ja kun huomioidaan, että kaksi perättäistä valaisinta ei saa sammua samanaikaisesti järjestelmä- tai kaapelivian ansiosta on kaapelitarve valaisinta kohden hyvinkin kaksinkertainen yksikköturvavalaisimeen verrattuna.

f) Turvavalokeskusten hankintakustannukset

Yleisimmät meillä käytetyt 24V:n turvavalokeskukset ovat 15 Ah:n akuille ja maksavat akkuineen noin 4 000 mk.

1 h toiminta-ajalla voidaan siihen liittää enimmillään n. 20 valaisinta, eli valaisinta kohden kustannus on n. 200 mk. Seuraava suurempi koko on 38 Ah:n akuille, joka maksaa akkuineen n. 5 000 mk. Vastaavasti voidaan keskukseen liittää käytännössä maksimillaan n. 50 valaisinta, eli kustannukset valaisinta kohden olisivat n. 100 mk.

230V AC/DC keskukset maksavat akkuineen n. 15 000 mk. Keskuksessa on tällöin 6,5 Ah:n akut. Keskukseen voidaan liittää maksimissaan n. 100 tavallista poistumistievalaisinta ja valaisinta kohden kustannukset olisivat n. 150 mk. Enimmillään keskukseen voidaan sijoittaa 17 Ah:n akut jolloin keskuksen hinta on n. 25 000 mk ja kustannukset valaisinta kohden n. 100 mk, mikä edellyttäisi, että keskukseen olisi mahdollista käytännössä liittää 250 valaisinta.

230V:n AC/AC turvavalokeskuksia on Suomessa markkinoilla tehoalueella 125W – 800W. Näiden kustannukset per valaisin vastaavat AC/DC keskuksia ollen pienitehoisilla n. 200 mk per valaisin ja suuritehoisilla n. 100 per valaisin. Invertterikeskuksissa on huomioitava, että ryhmäsulake on 2 A eivätkä ne kestä induktiivista kuormaa.

g) Valaistusryhmien jännitteenvalvontalaitteet

Turvavalaistuksen tulee syttyä, jos ko. alueen valaistussyöttöön tulee häiriö. Että tieto tästä saataisiin turvavalokeskukselle, joka mitä todennäköisemmin syöttää turvavaloja, jotka sijaitsevat useamman valaistusryhmän alueella, tarvitaan ko. alueen keskukseen jännitevalvonta. Järjestelmä edellyttää, että ko. jännitevahdit liitetään turvavalokeskukseen 2-napaisella kaapelilla.